Rakastan tätä energisempää olotilaa. Rakastan myös tätä päättäväisyyden tunnetta. Tällä hetkellä ei tee yhtään tiukkaa olla dieetillä :)Kävin tänään äitini kanssa kävelyllä, jonka jälkeen hän tuli meille syömään. Äidille ja lapsilleni uunilohta ja uunissa tehtyjä lohkoperunoita, minulle perunoiden sijaan uuniporkkanoita. Voi kun oli hyvää! Perunat ja porkkanat pyöritettiin valkosipulioliiviöljyssä, lisäksi suolaa ja pippuria. Aterialle lisäksi vielä vähän salaattia ja tomaattia.
Illalla olin Me&I kutsuilla. Kahvipöydässä erinäisiä herkkuja, mutta vedin omat eväät (mango-piltin, pähkinät ja proteiinipatukan). Vähän kyllä tuntui hullulta mutustaa sitä protskupatukkaa kahvin kanssa. Tuntui, että näinhän sen näkee kaikki, että laihdutan. Kukaan ei kuitenkaan mitenkään kommentoinut, en kokenut siksi minäkään mitään tarvetta alkaa selittelemään. Pöytäseurue ei onneksi koostunut omista kavereistani, joten edelleen laihduttelen sikäli salassa. Jatkossa voisin ajatella, että pistelisin omat jutut vähän sivummalla ja joisin kiltisti vain kahvia pöydässä.
On kyllä huikeaa, että enää to, pe ja la. Sunnuntaina "loppupunnitus". Äkkiä tämä aika onkin lopulta mennyt. Ruokien suhteen on helpottanut jo paljon. Edelleen punnitsen, mutta ruokailu rytmi alkaa jo löytymään vähän kuin itsestään. Enää ei tunnu siltä kuin alussa. Olo tuolloin muistutti paljon sitä kun aikoinaan lasten vauva-aikaan piti tarkasti rytmittää ja miettiä kuinka paljon tarvitaan eväitä mukaan mihinkäkin, milloin pääsevät nukkumaan jne. Tuntuu, että voin taas elää muutenkin elämääni, en vain tuijottaa kelloa ja vaakaa ja pähkäillä syömisiäni.
Huippu fiilis <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti