Tämä oli se tankkauspäivä ja meidän piti käydä Panchossa. Aikataulut olivat sen verran tiukat, ettei Panchoon ehditty ja ruoanlaittokin jäi. Kävi niin kuin niin usein kekkereiden aikaan käy, että syömiset jäivät vähäiselle. Aamupalalla nautin patongista särpimineen, muuten ruokailu tulikin hoidettua juhlien aikaan. Otin herkkuja riittävästi, mutta maltilla. Ei tullut mitään mähkimis episodia.
Tänään oli taas pääkopalle kerrottava, että täytekakku joka on jääkaapissa ei kuulu minulle. Laitoinkin siitä palan pakkaseen, samoin mokkapalat. Näin on paljon helpompi. Aamupala ja lounas sujuivatkin ihan kivasti. Annoin itselleni luvan ottaa tänään toisella ruoalla hiilareita (riisiä), mutta makaronilaatikkoa tehdessäni en halunnutkaan vastustaa sitä vaikken sitä itselleni ollut suunnitellutkaan.
Muutoskuvia tietokoneella katsellessa alkoikin sitten harmitus. Kahdenviikon takaisiin kuviin ei ole mitään muutosta. Muutos jonka näkee on jo aloituksen ja 4. viikon jälkeen nähtävissä. Jotenkin iski pieni masennus. Kun sitten koulullekaan en päässytkään tekemään juttuja, vaan kaupan kautta kotiin, pohdin jo matkalla täytekakunkin syömistä. Toisaalta en ole ennenkään mihinkään tunnetiloihin syönyt, niin enpä sitten viitsi aloittaa nytkään.
Vaikka harmitti, söin silti rahkan ja mansikat. Vielä pieni iltalenkki koirulin kanssa, niin olo on jo parempi :) Eihän tässä auta kun jatkaa hommia. Ei ne kilot itsestään karise.
Liikuntaa on tullut selvästi harrastettua liian vähän ja siitä on otettava opikseni. Tietty pitää muistaa mennä selän ehdoilla, mutta esim. uinti on varsin mainio liikuntamuoto. Joten ei muuta kun häntä pystyyn ja etiäpäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti